Lisääntymisen vaarat
Hauet kutevat Pohjanlahdella ojissa ja tulvaniityillä. Ne pyrkivät matalaan ja makeaan veteen merestä. Kilometrinkin päässä merestä saattaa hauki säikäyttää
ajatuksissaan olevan samoilijan molskauttamalla metsäojassa.
Tämä kudulta palaava hauki ei jaksa syvään veteen.
Hauki siis kutee metsäojiin ja
tulvaniityille, lampiin, fladoihin, glo-järviin. Kudun onnistuessa ovat matalat vedet
turvallisia poikasille. Ei ole muita kaloja, kuten kolmipiikkejä tai
kiiskejä syömässä kutua tai pieniä poikasia. Poikaset palaavat sitten syyssateiden myötä sitten mereen. Kuivana kesänä saattaa kutupaikka kuivua. Mutta aina joku kutu onnistuu ja haukea riittää!
Jo kutunousu on vaarallinen. Muuttolinnut,
kuten kurjet, merikotkat, lokit ovat muuttomatkan jälkeen nälissään
ja haluavat ennen pesimistä syödä mahan täyteen. Luonto on
järjestänyt niille katetun pöydän kutupuroille.Ja siellä
mässäillään.
Tulvaniityltä valuva vesi vähenee ja hauen paluumatka on vaikea.
Valtaosa toki pääsee livahtamaan
kutuhommiin.
Emohaukien kuturuljanssi on
viikonmittainen kiihkeä koiraiden molskutteluepisodi naaraiden
perässä. Onnekkaat pääsevät laskemaan maitonsa kudun päälle.
Voimat siinä uupuvat. Paastottukin on
viikko.
Sitten alkaa paluu mereen syömään ja
huilaamaan.
Gålörenin lintutornilta näkee hyvin hauen kudun.
Jos käy huono tuuri niin paluu ei
onnistukaan yhtä helposti kuin nousu. Kevään sulamisveden määrä
on purossa saattanut vähentyä ja jos vielä meren pinta on alhaalla
voimavarojen kestävyyttä koetellaan matalalla rannalla. Myös
paluumatkalla saattaa olla nälkäisiä lintuja ja vaikka supi
kyttäämässä.
Mutta ranta saattaa olla matalan
meriveden aikana liian kuiva liian pitkältä matkalta. Voimat eivät
riitä ja kutumatka päätyy rannalle uupumukseen. Kuollut hauki on
pian syöty. Pienemmätkin lokit ja varikset syövät mielellään
haukea...
Mutta kutupaikalle jäi ehkä tuhansia
jälkeläisiä. Elämä jatkuu...